On ihan pakko heti hehkuttaa että sain oudosta numerosta soiton ja outo numero oli parturini, joka soitteli kyselläkseen teenko kakkuja muillekkin kuin vaan itselleni. Tämähän sai siis maanantain tuntumaan entistä enemmän oudon hyvälle päivälle :) Noh en heti osannut antaa hinta-arviota ja nyt odottelen hänen vastaustaan, kun sain laskeskeltua hinnan kohdilleen.

Nyt siis viikonlopun tapahtumiin. 

Siskonpojillani oli synttärit sunnuntaina, johonka tietysti tavan mukaan olin tekemässä tarjoiluja. Tänä vuonna vuorossa oli mustikka-valkosuklaajuustokakku

 

ja angry birds-kakku. Birdsi-kakku tehtiin Red velvet-kakusta ja täytteenä oli vaniljarahka sekoitettuna kermavaahtoon. Siskoni pakastimesta pääsi vielä vadelmat kakun väliin tasapainottamaan tuota valtavaa makeutta, jota kakku ja sokerimassa tuovat. Mieheni toimi loistavana apurina kummankin kakun vatkaamisessa ja siskoni mies innostui muotoilemaan linnut ja possut sokerimassasta, muut koristeet ovat omaa käsialaani.

Kakkua riitti kaikille ja vielä seuraavaankin kattaukseen. 3-vuotta täyttänyt siskonpoikani, joka on myös kummipoikani ei vaan malttanut irtaantua uusista leluistaa ja innostua tädin tekemästä kakusta, vaikka onkin ihan intona angry birdseihin.

Kelataan nyt vielä perjantaihin saakka kun olimme mieheni kanssa auttamassa isäpuoltani maston laskussa. Suoraan töistä ja koulusta suunnattiin rantaan isäpuoleni kyydissä ja oli siellä kylmä. Meinattiin ettei olisi tarvinnut käydä kotona hakemassa vaatteita lisää... Joo-o... Alkuun jouduttiinkin odottelemaan kun oli muitakin maston laskijoita ja siinä saatoin eksyä kuvailemaan maisemia.

Tuli sitten meidän vuoro päästä mastoa laskemaan ja en siinä sitten ollut huomannut että edellisten laskijoiden veneen nimi oli Niiskuneiti. Olin jo aikaisemmin miehelleni sanonut että hattivatit tai kummituslaiva tulee, kun tuuli vihelsi ja ujelsi samaan tapaan kuin Muumeissa. Saimme maston laskettua ja edelliset laskijat vielä siinä omiansa hääräilivät. Tuuli rupesi viheltämään taas kovin ja sanoin kovaan ääneen tai saatoin ehkä jopa huudahtaa hymyssä suin "Hattivatit tulee!". Eiköhän sieltä sitten juuri edelliset laskijat tule siirtämään venettään pois ja mieheni virnistelee ja vähän pidättelee nauruaan. Tietysti rupean tivaamaan että mitä hän virnuilee ja naureskelee? Sitten hän osoittaa vaan venettä ja kun tajuan mitä perässä luki saattoi naama vähän helahtaa punaiseksi. Kaippa ne ihmiset ajatteli että ompa lapsellinen ihminen kun tuollaisesta asiasta pilkaa... Itse siis pidän Muumeista älyttömän paljon ja taitojeni puolesta lähentelen Muumimammaa, mutta luonteeltani olen todellakin Pikku Myy.

Tälläinen viikonloppu siis minulla ja katsellaan mitä viikko tuo tullessaan :)