Taas on viikko, jos toinenkin ehtoopuolella ja asioita jaettavana :) Alkajaisiksi voisin mainita 10-sormijärjestelmästä, josta suoritin kokeen. "Kunnialla" läpi, no jooo. Ei vaan mene aivoihin saakka tarpeeksi nopeasti jakeluun se systeemi. Tätä järjestelmää suorittaessa on nuo hahmotus-, sun muut häiriöit nostaneet päätään, vaikka eivät muuten pahemmin arkea häiritse. Mitä nyt tätä blogia kirjoittaessa eli pitkää tekstiä tuottaessa tulee todella typeriä kirjoitusvirheitä. Mutta ompahan nyt kumminkin todistus CV:tä koristamaan :)

Toissa viikonloppu meni mökillä joulua laittamassa ja lunta ihastellessa. Voi kun olisi täällä etelämmässäkin edes maa valkoinen. Olen kyllä kesäihminen, mutta ei se joulu ole joulu, jos ei ole lunta. Olen ajatellut sen niin että viikkoa ennen joulua voisi tulla lumi ja viikko uuden vuoden jälkee se voisi sulaa pois. Muuten olisi aina kesä. Okei viikko syksyä ja viikko kevättä voidaan tunkea sinne talven alkuun ja loppuun :D

Viime viikolla tuli touhuttua sen verran että sain omat kynteni kuosiin ja sitten tein luokkakaverilleni oman kynnen geelauksen ja lakkauksen.

Siinä omat kynteni. Näyttävät tällä kertaa kuvassa paremmilta, kuin mitä todellisuudessa ovat. Tein ensimmäisen kerran itselleni huollon kynsiin ja en siinä onnistunut ihan niinkuin olin ajatellut, mutta näillä mennään.

Tässä luokkakaverini kynnet. Näihin ihastuin itse kovasti. Pelkkä geelaus teki niistä todella siistin näköiset ja huolitellut + sitten kun olin ne lakannut! Kynsilakka levittyi todella hyvin ja siistin näköiseksi kynnelle. Itse en ole yhden värin ystävä ja kaipaan kynsiin näyttävyyttä, mutta nämä oli kyllä näyttävät kynnet :)

Löysin myös kotiamme somistamaan yhden puuttuvan yksityiskohdan, jota olin jo tovin miettinyt että sellainen pitäisi jostain löytää... Ääääh kun näitä puuttuvia yksityiskohtia ja sisustuselementtejä on vielä monen monta, vaan ei rahaa :D

Viime viikonloppu taas meni piparitalon tai siis venevajan tekoon. Tänä vuonna tosin koen että luomukseni jäi jotenkin tylsäksi. Ei, en väitä että se on ruma tai huono ja on näyttävästi koristeltu, nätti. Mutta jotain siitä on jäänyt uupumaan, enkä osaa sanoa että mikä. Näillä joulutohinoilla ja kiireillä päätän tämän artikkelin lyhyeen ja kirjoittelen taas, kun on aikaa ja ajatusta.

Ruvennut tämä blogin kirjoittaminen ottamaan paikkansa torstailta ja alku innostukselta kirjoittaminen harvennut siihen kerta viikkoon. Mutta mitäs teille kuuluu? Itsellä ollut varsin hyvä viikko :) Eilen olin harjoittelupaikkahaastattelussa ja sain sen! Jeee! Yksi stressaava asia pois päiväjärjestyksestä ja voi näiltäkin osin keskittää kaiken sen energian kouluun. Tietysti toivon myös saavani töitä firmasta ja sen myötä oppisopimuksen, jotta saan tutkintoni suoritettua loppuun. Ensivaikutelma paikasta, sekä ihmisistä oli todella rento ja nuorekas. Sijainti on myös kivasti keskustassa. Koulussa taas on tämä viikko mennyt aika tasaisen tappavasti. Parina päivänä on jotain oikeasti hyödyllistäkin tehty sen perus luennointituntien lisäksi. Facebook-sivut ja mainokset olemme päässeet luomaan muutamalle alkavalle AKK:n tutkinnolle. 

Yllä olevan sivuston loimme tiistaina parityöskentelynä ja opettajan ollessa selän takana ohjaamassa ( Lähinnä tuli mieleen että haluaa itse tehdä ne :D ) toimintaa haluamaansa suuntaan, niin ei päässyt vielä oikein luovuus kukkimaan noissa profiili- ja kansikuvissa. Mutta kun saimme työrauhan muokkasimme yhdestä opettajan ottamasta kuvasta todella hauskan ja oivaltavan. Ainakin omasta mielestäni :D

Toinen sivusto tehtiin tänään taas parityönä ja nyt se menikin jo ihan rutiinilla, eikä opettajakaan hyörinyt pyörinyt siinä ympärillä häärimässä. Kuvat mitä tältä sivultolta tällä hetkellä löytyy ovat minun ottamiani mahtavalla kännykälläni ja kansikuvasta otan kunnian, koska tein sen. Itse tykkään että se on aika onnistunut niillä puitteilla mitä oli.

Kotimme valokuvaus projektissakin olen edistynyt taas ja luvassa olisi kuvia olohuoneesta. Se on jännä kun miettii: remontti saatiin valmiiksi keväällä, kun isäntä muutti nurkkiin ja ei olla vielä saatu sisustettua loppuun edes, kun minulla on jo palava halu löytyy uusi asumismuoto/paikka. Asuntojen katselun netistä voi todellakin laskea harrastuksekseni ja muutamia omakotitaloja olemme käyneet mieheni kanssa katsomassa. Olenhan minä kerennyt tässä jo asuakkin sen 2 ja puoli vuotta, niin eikö se ole ihan ymmärrettävää että nyt siirrytään seuraavaan projektiin :D Omakotitalosta haaveilen kovasti, mutta olen myös alkanut lämpeämään ajatukselle puutalo-osakkeesta lähempänä keskustaa. Niin kauan kun meillä ei ole autoa, tuo lähempänä keskustaa asuminen olisi varsin järkevää.

http://www.jokakoti.fi/kohde/da476;jsessionid=11v0whb9nil841s7cygeshxhtw?0

Yllä olevassa linkissä on yksi puutalo-osake mihin olen palannut yhä uudestaan ja uudestaan. Taloyhtiöstä saa aika yhteisöllisen käsityksen, kun lukee noita tekstejä. En ehkä ole ihan sieltä yhteisöllisimmästä päästä, mutta ehkä sen kestää. Huoneistossa on myös niitä arjen luksus-juttuja, kuten sauna, poreamme ja takka. Kuvista päätellen siinä on osattu neliöt käyttää oikein, eikä niitä ole ollenkaan liian vähän tulevaisuutta ajatellen. Tämän kolmion ostin itselleni ja vain itselleni, toki ajatellen että tähän toinenkin mahtuu, jos sellainen on tullakseen. Nyt on se toinen, mutta mitäs sitten kun se kolmas tulee tai kolmas ja neljäs yhtä aikaa? Hetken tässä menee, kun ne ovat vielä pieniä... Kyllä se hetki menee nopeasti, joten miksei sitten valmiikksi hankkisi sitä tilaa? Noillekkin neliöille keksin kyllä hyvin käyttöä ilman kapaloisiakin.

Haaa varmaan haluatte kuulla ristiäiskakusta tai paremminkin nähdä kuvan millainen siitä tuli. Olen varsin pitkälti tyytyväinen... No joo olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, pientä ajatuskämmiä lukuun ottamatta. Siinä sattui pieni asettelu virhe jota en voinut enään korjata, koska olin liimannut (paremman sanan puutteessa) elementin jo kiinni kakkuun. Tuskin se kovin montaa häiritsee, mutta itse kun olen perfektionisti mikä nisti. Kakkupohjahan on siis tehty Kinuskikissan vaalean levykakku-ohjeen mukaan. Täytteeksi tuli vaniljarahkaa, valdelmia ja kakun kostutus tapahtui "vetisellä" vadelmahillolla.

Pienet pikkujoulut, illanistujaiset muuttuivat tosi pieniksi, kun siskoni ja hänen miehensä eivät päässeet tulemaan. Lapsoset olivat sairastuneet ja siskonikin itse vielä vähän toipilaana. Meitä oli vain minä, mieheni ja ystäväni, kun hänen avekki ehdokkaistaan kumpikaan ei päässyt tulemaan. Ei se mitään, meillä oli hauskaa, enemmän juotavaa ja enemmän herkkuja syötävänä. Mmmm piparia, juustoja, glögiä :P Pitäisi vaan useammin järjestää illanistujaisia, kun tällä iällä ne ovat ihan siistejä tapahtumia, eikä sitä krapulaakaan tule harrastettua. Kumminkin aina hulvatonta on ja itse tykkään vähän nähdä vaivaa tarjoiluun ym.

Samaiselle ystävälleni tein eilen tällä kertaa vain kynsilakoilla pikkujoulukynnet laivalle. Siinä se kynsien laitto meni juorutessa ja harjoitteluhaastattelun fiiliksiä puidessa. Kuvan niistä vielä lykkään tähän loppuun ja sen myötä toivottelen kaikille hyvät yöt!

 

Tämäkin viikko menee kiireessä, kun on ollut pikkujoulujen valmistelua ja muutenkin kodin laittoa joulukuntoon ( Ihanaa <3 ja tänä aamusti satoi jo melkein lunta, räntää ), sitten maanantai meni etäpäivänä ja koulukaverin kynnet tehdessä, työharjoittelupaikkoja metsästäessä ja ristiäiskakkua valmistellessa. Supermammaksi koulukaverini minua tuossa sunnuntaina kutsui, kun oli puhe koulutehtävistä ja meinasi että olen ne jo tehnyt kun olen sellainen supermamma :D En nyt enää näe itseäni ihan sellaisena, mutta vuosi sitten olin kyllä. Oli leipomiset, remontit, työ, ja aktiivinen liikunta mukana arjessa. Olin kokoajan menossa ja tekemässä jotain. Siitä nyt rauhottuneena koitan etsiä vielä tasapainoa arkeeni tai oikeastaan sovittaa vielä elämäni rakkautta siihen :)

Tuossa nyt nuo maanantain luomukset jotka tein koulukaverille. Ne näyttävät vielä paremmilta livenä, kun tuo helmiäinen mikä tuosta heijastaa pääsee luonnonvalossa oikeuksiinsa.

Tiistaipäivä

Suklaalla spritsasin ristiäiskakkuun tulevat koristeet ja nimen Bella Marja Madilta. Kyllä noita nimiä sai useamman tehdä että sain ne 3 onnistunutta. Meillä kun on mikro vielä rikki niin piti ruveta luovaksi suklaan sulatuksen suhteen. En millään jaksanut/halunnut sitä vesihauteessa ruveta sulattamaan. Vaan laitoin suklaan suoraan pursotuspussiin, niinkuin olisin tehnyt mikrossakin ja lämpimän vesihanan alle sulamaan. Tässä tietysti vaarana että suklaa menee "huonoksi" ja että suklaa ei sula tasaisesti. Itselläni oli kumminkin sen verran pieni määrä sulatettavaa suklaata että se onnistui :) 

Vauvakoristeellekkin maalasin hiukset ja suun. Vauvan laitan sokerimassasta tehdyn valkoisen pyöreän peiton päälle makaamaan. Sain myös kakkuun "rajoittavan" toiveen. Kun sain kerta vapaat kädet, niin olin suunnitellut valkoisen klassisemman kakun. Ja nyt toive on että koko kakku olisi päällystetty vaaleanpunaisella massalla. Tottakai tämän toiveen toteutan ilomielin, mitä asiakas vain haluaa ;)

Ilmeeni on tässä kohtuu neutraali. Yleinsä kun keskityn ilme on todella tuima :D

Tiistaina myös leivoimme pipareita pikkujouluihimme ja mieheni ripusti ensimmäisen jouluvalon keittiön ikkunaan. Muumimuottini oli saatava ehdottomasti käyttöön, niistä tulee niin kivan näköisiä kun ne koristelee. Pikku Myy-muottia minulla ei ole ja sellaisen joskus vielä hankin. Pikku Myy on ykkönen!

Mieheni on hyvä kokki, mutta piparitaikina oli muka ihan käsittämätöntä tavaraa. Se repeili ja lämpeni liian nopeasti. Vähän meinasi hermokin välillä mennä, mutta kunnialla hän sai homman loppuun. Huvittaa vain kun hän osaa sitä ruokaa tehdä, mutta leivonta on välillä haastavaa. Itse en osaa tehdä ruokaa tai siis osaan, mutta ei se mitään niin ihmeellistä ole... Leivonnassa olen kuningas :D

Siinä me kaksi kokki kolmosta ja tämän oman kuvan halusin tuoda julki siksi että pääasiallisesti näytän tältä. Meikittä, hiukset kiinni, mahdolliset tummat silmänaluset... Haluaisin niin jaksaa joka päivä meikata ja laittaa hiukset ennen kouluun/töihin lähtöä, sellainen tosi huoliteltu ja edustava. En minä vaan jaksa herätä joka aamu niin aikaisin että pääsisin suihkuun, jotta saisin hiukseni laitettua. Hiukseni ovat meinaan sitä luokkaa että niitä ei saa laitettua mitenkään siististi ilman suihkua ja föönausta. Eka vajaa tunti siihen että saa hiukset laitettua ja toinen vajaa tunti siihen meikkaukseen ym. hygieniapuoleen mitä vessassa suoritetaan. Ja joo minulla menee aikaa noihin juttuihin, koska perfektionisti nostaa tässä päätään. En todellakaan lähde ovesta ulos sen näköisenä niinkuin jotain olisi jäänyt kesken, lähden sitten mieluummin naturellina. Ripsien pidennyksistä olen haaveillut pidempään, mutta ei ole löytynyt niille rahareikää vielä tähän päivään mennessä. Ne olisivat kyllä kivat, säästäisi aikaa ja ne luovat jo pelkästään huolitellun näköisen ilmeen.

Tässä kuva eiliseltä kun lähdin kouluun vähän myöhemmin ja oli aikaa leikkiä prinsessaleikkejä. Meikkini ei tuosta kuvasta näy, mutta varmasti kuvasta välittyy se mitä haluan. Tuossa kun olin lähdössä ovesta pihalle ja se tunne kun peiliin vilkaisi: tekisen perusstekkauksen ennen kotoa lähtöä on se tunne mitä haluaisin aina tuntea kun lähden ovesta pihalle. Tulee sellainen että perskeles kun olen hyvännäköinen! Itsevarma ja hyväntuulinen nainen. Välillä miettii miten tavallisia asioita sitä tulee tänne jaariteltua ja kuinka paljon kirjoitan samoista asioista. Mutta ne on niitä minun mietteitä ja arkipäivän asioita, tavallisia asioita. En tähtää tähtiblokkaajaksi, vaan kirjoittelen niitä näitä hyvänmielen-juttuja joista joku ehkä innostuu ja samaistuu :) Mutta nyt siirryn jatkamaan piparien koristelua.

Mihin tämäkin viikonloppu taas katosi? Viikot menee tällä hetkellä niin nopeasti ettei niitä huomaakkaan ja viikonloput tavalliseen tapaansa ovat vain vilahdus. Onneksi huomenna on etäpäivä koulusta. Tai mikä onneksi ja onneksi sekään on, tykkään kumminkin koulussa olla yli kaiken. Mutta kai se pointti on että on kiva kun viikonloppu vähän vielä jatkuu. Eikä huomenna tumput suorina olla. Koulukaverini tulee tänne meille ja laitan hänen kynnet plus teemme parityötämme, jonka saimme perjantaina aiheena kuvitteelliset yhtiön johtajan 50 v. juhlat. Tämä viikko onkin tosiaan mennyt lähinnä kakkutilausten valmisteluun. Tänään toinen kakuista valmistui ja se käytiin noutamassa 6 vuotiaalle Luca poijalle. Turtleshan siihen kakkuun tuli ja lähdin netistä etsimää jotain sopivan näköistä kasvomallia minkä voisin piirtää ja kaavat leikata sitten piirroksesta.

Lopputuloksesta tuli sitten tuollainen. Itse tykkään että saan varsin onnistuneita näistä sokerimassakuvista. Tämä on toinen minkä olen tehnyt ja vajaa vuosi sitten tein ensimmäisen. Silloin tein kaverin tilaamaan kakkuun hoitsu Betty Poobin kasvot... Juuri tässä mielessäni mietiskelen että jossain vaiheessa voisin raottaa teille lukijoille noita aikaisempia leipomuksiani. Myöskin mietin että varmasti saisin kirjoitettua blogia ihan pelkästään leivonnasta, mutta en koe että olisin siihen vielä valmis moneen vuoteen. Pidän itseäni vielä niin aloittelijana joka kokeilee ja vaan onnistuu, ymmärtämättä miksi onnistuu. Lähti teksti sivuraiteille, siis palataampa kakkuun. Kakusta piti tulla ihan tavallisen kokoinen, normi 20-24 cm kakku. Toisin kävi. 

Alempi ja isompi kakkupohja on se minkä piti olla koko kakku, mutta jostain syystä se ei sitten kunnolla kohonnut. Totesin että se jää liian pieneksi, päätin että teen sitten toisen kerroksen ja teen siitä pienemmän. Näin sain kivan kerroskakun loihdittua samalla vaivalla. Alemmasta kakkupohjasta tein suklaan ja ylemmästä vaaleankakkupohjan, johon lisäsin appelsiiniaromia. Täytteeksi laitoin suklaavaahdon ja aprikoosihillon. Tälle viikonlopulle perhe halusi tavallisempaa, joten ajattelin että kermakakku se sitten on. Kermakakut vaan ei ole kovinkaan mun juttu. En väitä ettenkö osaisi tehdä niitä, ne eivät vaan ole kovin innostavia minun mielestä. Johtuuko heikosta tylla-valikoimastani vai siitä että se on niin perusperinteinen kermavaahto? En tiedä, mutta Luca sai silti näyttävän kakun :)

Julkistan taas tässä blogissa lisää meidän kodistamme ja vuorossa on keittiö. Nämäkin kuvat on pitänyt ottaa jo ajat sitten kun kerta remontti on jo valmistunut. Eipä niitä vaan ole saanut aikaiseksi otettua ja syykin voi olla että on aina vähän sotkua. Ei saa kertoa hänelle, mutta enne häntä ei ollut sotkua :D Ehkä moni muu asia paikkaa tätä puutetta ja kai se vaan pitää koittaa ymmärtää että miehet ei vaan oikeesti tajua. Joka tapauksessa tänään koti siivottiin oikein kunnolla puunaten ensi viikonloppua ajatellen, kun pidämme pienet illanistujaiset. Pikkujoulut jeee, terästettyä glögiä, pipareita ja seurapelejä ynnä muuta mukavaa.

Monesti olen miettinyt pitäisikö lähteä opiskelemaan sisustussuunnittelijaksi, kun minulla on tuhoton määrä kaikkia ideoita erilaisista värimaailmoista ja tyyleistä, muttei tarpeeksi tilaa, eikä rahaa lähteä toteuttamaan ne kaikki. Tänään kävimme mieheni kanssa sunnuntaipäivän kunniaksi kirppiksellä, josta eksyimme keskustaan Aschanille kahville ja Ajnoon ( http://www.ajno.fi/ ) ihastelemaan kaikkia sisustusihanuuksia. Tuosta kaupasta löytyy myös se minun mukini tai vaikka esiliina sillä samalla tekstillä. Tuossa näyteikkunaostosten aikana kehittyi minulle ajatus ruuasta, jota mieheni ohjasi sitten omaan suuntaansa ja kaupan kautta kotiin valmistamaan tätä. Lidlistä tällä viikolla haimme kunnon kokoisen palasen ilmakuivattua kinkkua ja varmaan pitää vielä toinen hakea niin kauan kuin sitä on. Lautaselle sitten päätyi täytetty patonki, josta löytyi toscana-tuorejuustoa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa, mozzarellaa ja kurkkua om nom nom. Mieheni mukaan orgasmileipä <3 Näihin tunnelmiin ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille! PS. Tällä kertaa tuntuu kuin pilkut ei meinaisi löytää paikkaansa ja jotkut kirjaimet ovat väärässä paikkaa aivan käsittämättömästä syystä. 

 

Meinasi jo viikko tulla kirjoittamiseen väliä kaiken maailman asioitten takia, mutta eipäs tullutkaan. Viikonloppuhan meni tuolla Keski-Suomessa isänpäivän ja mieheni kummitytön synttäreillä. Vai oisko se kumityttö, kun kerta hän pakana on. Samoin minä. Se oli myös yksi asia mikä miehessäni viehetti <3 Joka tapauksessa kakkua tuli syötyä sitten oikeen urakalla ja kaikkea muutakin siinä sivussa. Lauantaina kummitytön synttäreillä voileipäkakkua, punajuurisuklaakakkua ja täytekakkua. Sunnuntaina isänpäivänä täytekakkua ja sitten jäädykekakkua ja kaikkea muuta pullaa, miljoona eri keksii, seksii... Noh sitä sitten myöhemmin. Nyt joku varmaan haukkuu huonosta huumorista, mutta ei voi mitään :) Eilisestä päivästä tulikin etäpäivä, kun opettaja sairastui. Oli kyllä kaivattukkin tuommoinen päivä! Meni koko päivä oikeastaan siihen että soittelin, kirjoittelin sähköposteja ja avoimia hakemuksia työpaikkoihin joihin haluaisin työharjoitteluun. Oli se turhauttavaa. Soittelet vaihteisiin joissa he yhditävät jollekkin, joka luultavasti vielä yhditää jollekkin toiselle. Parhaassa tapauksessa kun olet tuon kaiken edellä mainitun käynyt läpi ja saanut oikean ihmisen luurin päähän, hän sanoo että täytä avoin hakemus nettisivuilla. Siinä vaiheessa tulee sellainen epätodellisuuden tunne, jonka jälkeen haluat huutaa. Sain eilen jo yhden vastauksen etteivät ota, koska heille on tulossa jo ja ei voida ottaa enempää. Toinen vastaus tuli tänään jossa kiiteltiin avointa hakemusta ja otetaan yhteyttä, jos jotain tulee. Näistä en tykkää olenkaan, enkä todellakaan voi jäädä odottelemaan jos vaikka sieltä jotain kuuluisi. Kaiken tämän harjoittelupaikkahakurumpan ja koulutehtävien jälkeen, päätin tehdä jotain kivaa ja aloitin tilattujen kakkujen valmistelut. Nyt pääsin kokeilemaan silikoonimuotteja ja piirsin myös kaavat turtles-kakkuun. Meni noissa vauvojen teossa hetki kaemmin kuin tavallisesti :D

Raahasimme myös viikonloppureissultamme mukanamme kotiin mieheni ostaman samuraimiekan. ONNEKSI meillä on hyvin pitkälti samallaiset mieltymykset monessa, monessa asiassa... Muuten tuosta miekasta olisi luultavasti käyty pitkä keskustelu. Nyt sai mies haluamansa, niin oletan että seuraavaksi on minun vuoro. Ilmakosta olen nyt ruvennut haaveilemaan. Sellainen olisi kiva mökillä, pääsisi silloin tällöin ampumaan hauleja maalitauluun ja miksei vaikka mönkijäkuskin persauksiinkin, kun ovat siellä ruvenneet pörräämään kasvavassa määrin. Ilmakot eivät ole edes pahan hintaisia, jos kelpuuttaa sieltä halvimmasta päästä. Sen sitten tietää että jos minä saan tuon ilmakon, niin miehen on saatava jousipyssy :D Mutta mikäs siinä kumpainenkin on näistä kahdesta asiasta innostuneita.

Otsikko juontaa tällä kertaa juurensa siihen kun mieheni viestitti kuvan minulle aamusti ja sanoi hankkivansa minulle sellaisen. Kuvan liitän tekstin loppuun, mutta niinkuin otsikosta voi jo arvata niin siinä luki "Queen of fucking everything" mukissa. Se oli niin minun juttuni. Voihan tuon tekstin nähdä huononakin asiana, mutta on siinä paljon hyvääkin. Kun mietin itseäni ja tuota tekstiä ajattelen niin että siinä on kiteytettynä hyvät ja huonot puoleni. Luonteenpiirteistäni olen jo jonkin verran kertonut ja ne viitaavat vahvasti tähän muki-tekstiin. Tosiasia on se että olen hyvä monessa asiassa ja lähes aina kun kokeilen jotain uutta huomaan että sekin onnistuu minulta aika näppärästi. Menenkin monesti sillä asenteella että muut tekee mitä osaa, minä teen mitä haluan. Tälläinenkin varmasti luo jollekkin mielikuvaa itserakkaasta ihmisestä, prinsessasta, kuningattaresta. Mutta en siitä ota nokkiini, koska tiedän olevani hyvä ja tiedän olevani huono. Kirjoitin viimeksi siitä että luokkatoverini pitävät minua itsevarmana ja tuli siitä myös puhuttua mieheni kanssa pitkällä ajomatkalla mennessä. Tullessamme takaisin sunnuntaina päädyimme keskustelemaan mitä luonteenpiirteitä toisistamme haluaisimme lapsellemme. Mieheni oli sitä mieltä että lapsemme, jos se on poika pitää saada hänen pituusgeeninsä ( Kumma juttu, hän on päälle 180 cm ja minä olen tarkkaan 159,5 cm pyöristettynä 160 cm. ) ja minulta on tultava hyvä hammasrivistö, sekä itsevarmuus. Kaikki siis summattuna yhteen, taidot, luonteenpiirteet ja melkeimpä jo valovoimainen itsevarmuus.

Ei voi olla mitään muuta kuin Queen of fucking everything :)